Kuukausi Gran Canarialla 10/2014-04/2015

27.10.2014 klo. 11.20 Mun puhelimeni soi ja ystävällinen naisääni kertoo, että iltapäivällä olisi yksi peruutuspaikka Thomas Cookin lennolla Las Palmasiin. "Otatko sen", multa tiedustellaan. "öö joo", vastaan.

Pakkaan laukun, palautan iPadin toimistolle, yritän siivota. Siis neljässä tunnissa.. C'mon.

10 tuntia myöhemmin kuuman kostea Kanarian ilma tunkeutuu iholle ja tajuan vihdoin mitä tuli tehtyä. 

Mä oon oikeasti täällä, kuinka helvetissä mä pääsen täältä lentokentältä pois ja minne mun pitäis mennä!!? Puhelimesta on akku loppunut, taksikuskit puhuu espanjaa,  bussiaikataulusta en tajua mitään. Itkettää. 

Saatuani puhelimeen virtaa mulle selviää, että auto odottaa ulkona ja tämä "taksikuski" puhuu suomea. Kerron tälle hurtin huumorin omaavalle ravintolanpitäjälle tulleeni kuukaudeksi töihin. Vastaukseksi saan hymähdyksen "katotaan nyt niin lähdet täältä puolen vuoden päästä nyytti kainalossa" 

Näin vajaan seitsemän kuukauden jälkeen osaan kertoa, että mun kuukausi Kanariansaarilla pitkittyi kyllä melkoisesti. Puolivuotinen täynnä tunteita, rankkaa työtä ja unohtumattomia hetkiä. Välillä tuntui mahdottomalta,ei ollut työpaikkaa ja kotikin oli vaakalaudalla, mutta jotenki vaan kaikki aina järjestyi. Pari kertaa mä pysähdyin miettimään ja dialogi pään sisällä meni suurinpiirtein näin "mitä mä täällä oikein teen, miksi, eiii perkele, huomenna mä varaan lennon suomeen!" Enpä sitten varannut. 

Talvi alkoi vaihtua kevääksi, ilmat lämpeni ja tutustuin ihmisiin (ja huomasin naapurissa asuvan komean miehen). Ja niin siinä vaan kävi, että pala sydäntä jäi yhdelle pikkuruiselle pirunsaarelle Afrikan rannikolla. 

Opin juomaan viiniä, nukkumaan keskellä päivää, luottamaan siihen että kaikki järjestyy mañana ja +20 voi jossain olla synonyymi sanoille "jäätävän kylmä talvi"  Niitä bussiaikatauluja en edelleenkään ymmärrä eikä ne varmaan paikkaansa olis pitäneetkään. #koskaespanja