Pakkaspäivän pelastukset

Näin pakkaspäivänä monelle varmasti on tuttu asia sähköiset hiukset, jotka leijailevat ympäriinsä kurittomina. Tähän on ratkaisu. Nimittäin hiusöljy. Itselläni on käytössä tämä Lorealin öljy. Sitä sivellään hiuksiin muutama painallus. Hiuksista ei tule mitenkään likaisen näköiset tai tuntoiset, mutta sähköisyyteen tämä on ehdottomasti hyvä apu.







Kylmyyttä vihaavalle suosittelen HotJoogaa. Tunti on sekoitus erilaisia joogatyylejä ja se tehdään n. 40 asteen lämpöisessä huoneessa. Voin kertoa, että tämä on ihana tunti. Kannattaa varata paljon vettä ja lämpimiä vaatteita tunnin jälkeen.Tunteja tarjoavat eri pituisina mm. Lady Line ja Esport
90 minuuttia tällä tunnilla menee todella nopeasti.

On Hair Tonight | Kiharat

Kiharat on ihanat. Itse olen jo muutaman vuoden ajan tykännyt laittaa hiukset suoristusraudalla ja sen käytön oppiessa saa aika monipuolisia kampauksia. Esittelen nyt kaksi tapaa kiharoiden tekoon.
Ensimmäiseksi kuitenkin tärkein eli hiusten lämpösuojaus. Hiukset sisältävät vettä, vesi kiehuu 100 asteessa, suoristusraudan lämpötila on 140-200 astetta, joten käytännössä lämpökäsitellessäsi hiuksiasi keität ne samalla. Siksi lämpösuojan käyttö on erittäin tärkeää. Jos tykkäät kuivata hiuksia kuivaajalla suihkun jälkeen kannattaa suosia lämpösuojaavia muotoilutuotteita.
Alkaessasi kihartaa jaa hiukset klipsien avulla osioihin. Kihartaa voi ilmankin, mutta tämä nopeuttaa ja helpottaa hommaa huomattavasti.
 Lämpösuojaa suihkutetaan hiusten pituudesta riippuen muutama suihkaus kuhunkin kiharrettavaan osioon. Kihartaessasi alkaa rätistä ja savuta, mutta se on onneksi vaan  aine joka siinä rätisee ei hiukset.

Itse käytän Four Reasonsin lämpösuojaa joka muotoilee ja helpottaa hiusten käsittelyä
Näitä suihkeita on varmaan kaikilla merkeillä ja vaikka olenkin Tigi ihminen henkeen ja vereen
kokeilin tätä ensimmäisenä ja olen ollut tähän tyytyväinen. Riittoisa ja hyvän tuoksuinen aine.

 Ensimmäinen tyyli on helppo ja nopea. Osio laitetaan raudan väliin ja käännetään rauta ympäri. Eli kun hiukset on siinä välissä niin kierrät rautaa ylöspäin kohti hiusjuurta. Sitten vain vedetään. Mitä kovempaa ja pidempään vetää sen kiharammat tulee. Riippuu myös hiusosion paksuudesta ja raudan kuumuudesta, millaisen korkkiruuvin tai laineen saa aikaiseksi.

Toinen tyyli on sitten hitaampi ja siinä polttaa helposti sormet. Omissa hiuksissani tämä ei kiharra hiuksiani kunnolla, joten se toimii huolettoman miten sattuu kiharretun surffityylin luomiseen aika hyvin. Tässä pitää valita todella ohut osio hiusta ja kiertää se sormien ympärille. Sitten rulla laitetaan rautojen väliin ja pidetään hetken aikaa. Rauta saa olla aika kuuma.

Vasemman puolimmainen kihara on tehty tyylillä yksi ja oikea tyylillä kaksi. Latva jäi kihartumatta kun pelkäsin polttavani sormeni, mutta ylhäältä parempi. 

Kiharat kannattaa harjata vasta kun hius on jäähtynyt siten saa kiharan pysymään muodossaan paremmin. Viimeistellään hiuslakalla. Itse käytän kiharoihin tuota Wellan lakkaa, koska se levittyy mukavan ohuesti ja laajalle eikä jätä mitään lakkamälliä. Tigin lakkaa suosittelen sille, joka haluaa erittäin kestävän ja ihanan tuoksuisen lakan. Tää tuoksuu ihan äärettömän hyvältä. Tosin kannattaa suihkuttaa vähän kauempaa, että saa tasaisen ohuen kerroksen. 

Style n.1

Style n.2

PS. I Love You

Näin yöllä unta yhdestä elämäni tärkeimmästä miehestä nimittäin ponista nimeltä Robin Hood IV eli Rapsu. Yhteinen taival tämän vanhan poniherran kanssa kesti suurinpiirtein viisi vuotta.  Joku joskus kommentoikin, että me oltiin kuin kasvettu kiinni toisiimme. Kuopioon lähtöä edeltävänä kesänä Rapsu vietiin eläkekotiin Paltamoon yhden samalla tallilla olleen vanhan tamman kanssa. Tuntui ihan kamalalta jättää se sinne, mutta toisaalta myös hyvältä tietää ettei se jää ratsastuskouluun lähdettyäni vaan saa viettää elämää maalla rauhassa. Viimeinen muistikuva Rapsusta onkin kun se onnellisena syö heinää uudella laitumella Emma kaverin kanssa. Ei ne höntit edes huomanneet,  että tutut ihmiset lähti pois.

Vielä kohta kolmen vuoden jälkeenkin välillä tulee niin kamala ikävä, että itkettää. Silloin yleensä tulee mieleen ne hetket kun on ponin kanssa kahdestaan maastossa päästellyt täyttä laukkaa silmät kiinni lumen pöllytessä ja tuulen pyyhkiessä onnen kyyneleitä silmistä. Miten voikaan luottaa eläimeen niin täydellisesti ettei sen selässä pelota mikään.

Kuva Jenni.H

Viimeisenä yhteisenä talvena emme käyneet enää tunneilla vaan maastoilimme ja teimme millon mitäkin yhdessä. Rapsu oli monta vuotta ollut aina samassa karsinassa. Sinä talvena se siirrettiin ulkokarsinaan joksikin aikaa. Minä sitten tottuneesti jätin siitäkin oven auki ja eiköhän poni päättänyt lähteä kävelemään. Siihen se jäi ulkopuolelle seisomaan kun minä tuijotin karsinan ovelta suu auki, että Rapsu ootko tosissas. Sitten lähti vielä karkuun kun menin ottamaan kiinni. Lopulta sain hännästä kiinni ja harrastettiinkin sitten hiihtoratsastusta hetken kunnes poni toikkaroi itsensä talviselle kesälaitumelleen ja upposi lautasia myöten hankeen. Sieltä se sitten mulkoili olkansa yli kun vieläkin sitkeesti roikuin hännässä kiinni. Kyllä siinä vanhusta puuskututti kun talutin sen otsatukasta pois sieltä. Hetken päästä tuli tallin omistajakin paikalle ja kertoi kuolleensa nauruun katsoessaan meitä ikkunasta. Ei kuulema jaksanut tulla apuun koska siellähän oli "vaan Hanna ja Rapsu" Nauratti kyllä tuo tapaus itseäkin jälkeen päin aika paljon, vaikka silloin pelotti, että poni lähtee tielle seikkailemaan.

Rapsu oli siitä jännä heppu, että esimerkiksi kasvattaja oli ollut kilpailuissa, missä viereiselle radalle oli jouduttu kutsumaan ambulanssi ja kisoja oli siitä huolimatta jatkettu ei tämä herra ollut välittänyt mitään vaikka suurin osa muista hevosista oli pelännyt hirveästi. Sitten taas eräänä jouluna kilisytin sen nenän edessä tonttulakin kulkusta niin Rapsupa perääntyi karsinan nurkkaan silmät päässä pyörien. Toinen mikä sai sen pyörimään ympäriinsä oli suhausääni joka kuuluu pullosta kun siitä lähtee ilmat pois. Tämän vuoksi oli tosi mukava laittaa linimenttia jalkoihin kun toinen juoksee karkuun.

Sarjassa jättipomput jostain toiseltapuolelta kenttää.

Toivon, että voisin nähdä rakkaan Rapsu ponin vielä ennenkuin on sen aika siirtyä pois tästä maailmasta. Rapsulla tulee olemaan sydämessäni aina oma paikkansa jota ei kukaan tai mikään pysty ikinä täyttämään. Niin suurta yhteenkuuluvuuden ja keskenäisen luottamuksen tunnetta tuskin tulen saavuttamaan yhenkään eläimen tai ihmisen kanssa.Uskon, että vain tällaisen kokeneet voi täydellisesti ymmärtää mitä tarkoitan.

Kuvassa kärkikolmikko. Vierellämme voittamaton CinderellaMichelle.
 Itsekin on tuolla ponilla tullut parit kisat voitettua.
Varsinkin jos Cindylla oli kaksi kisaajaa samalla radalla poni
oppi radan ulkoa ja jälkimmäisellä oli tekemistä pysyä kyydissä.
Tässäkin on nyt käynyt niin, että minä olin 2. Cindylla ja 3. Rapsulla
 Kaverini meni nimittäin radan minun jälkeeni. :D Tykkiponi.

Viimeisenä talvena alettiin olla aika pyöreitä. Ei muuten toimi tuo loimivyö+satulahuopa, valuu koko ajan. 

Linimenttiä ja urheiluhulluutta.

Viime viikko meni aikalailla jumppaillessa. Kävin kokeilemassa Fressi Clubhousella ja SATSlla.

 Fressi Clubhousella oli ihanat uudet ja tyylikkäät tilat. Erityisesti tykkäsin lämpimästä uima-allashuoneesta sekä pukukaappien lukoista, jotka toimivat avainkoodeilla. Sama systeemi kuin kerrostalojen alaovissa olevat avauskoodit.  SATSlla käydessäni olin hävittää riippulukon avaimen, joka oli repinyt juoksuhousujen taskuun reiän. Avainta etsittiin ympäri jumppasalia kunnes se sitten putkahti esiin jostain lahkeeni sisältä. Tästä syystä tuollainen avainkoodi systeemi on ehdottomasti parempi.


Clubhousen ryhmäliikuntasali oli todella iso n. 80 hengelle joten siellä oli aina tilaa missä vain jumpassa minne halusi mennä. Ruuhkaa ei ollut edes 18 aikaan illalla, mikä on ehdottomasti positiivista. Kuntosali oli aika pienessä tilassa ja laitteita oli aika vähän eikä hirveän monipuolisestikaan. Kaikki tarvittava kuitenkin löytyi eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Kiertoharjoittelu laitteet olivat eri huoneessa jota sai myös vapaasti käyttää. Itse en tajunnut käydä testaamassa niitä. Ainoa huono puoli itseni kannalta on tuo sijainti Vuosaaressa. Toisaalta tykästyin tilojen uudenaikaisuuteen niin kovasti, että saatan mennä sinne silti. Ostin matkakorttiin kuukauden aikaa joten nyt saa reissatakin niin paljon kuin kerkeää.


SATSlla tilat olivat heti vanhemman näköiset. Ryhmäliikuntasali oli aika pieni. Siellä oli peilit kolmella sivulla, mikä oli minusta hyvä. Tuli monesti katsottua selän asentoa sivupeilistä. Kuntosalilla oli ilmanpaineella toimivat sekä normaalit kuntoilulaitteet joita en kuitenkaan käynyt testaamassa. Kävin powerstepissä, tunti oli suht rankka ja itse väsähdin loppua kohden, koska olin jälleen kerran unohtanut ottaa vesipullon mukaan. Ohjaaja tuli välillä neuvomaan henkilökohtaisesti ja kävi lihaskunto-osuuksilla tarkkailemassa ihmisten asentoja.  SATSn hyvä puoli omalta kannaltani on sen läheinen sijainti ja erikoisemmat tunnit.

Polvessani on rasituksesta johtuva vamma ja se alkaa vihoitella varsinki lenkillä tai stepissä käymisestä. Maanantain lenkin jälkeen en pystynyt edes seisomaan kivun takia. Avopuolisoni sai fudisjoukkueen huoltajalta tällaisen Pferdebalsamin. Tää on ihan paras keksintö. Aina kun huomaan polvessa kipua treenin jälkeen hieron siihen tätä ja kipu helpottaa nopeasti eikä tule takaisin. Vaikutus perustuu kasviuutteisiin ja eteerisiin öljyihin, jotka vilkastuttaa verenkiertoa ja lämmittää. Pullossa sanotaan voiteen olevan hyödyllinen selkäkipujen, venähdysten ja suonikohjujen hoidossa. Hoitaa turvotuksia ja lihasjännityksiä. Vaikka tuossa on hepan kuva niin ei ole sellaista myrkkyä kuin hevoslinimentit. Olen laittanut ilman hanskoja ja pessyt sitten kädet eikä jää polttelemaan sormentaipeisiin. Ei myöskään polvessa tunnu yhtään inhottavalta,

Tavoitteita

Tänä vuonna olen päättänyt miettiä itselleni enemmän tavoitteita, jotta minulla olisi aina jotain, mistä kiittää itseäni ja voisin kokea onnistuvani asioissa. Uskon, että tavoitteiden, pienienkin sellaisten, saavuttaminen auttaa parantamaan itsetuntoani.Haasteet voivat olla kuinka pitkiä tai lyhyitä tahansa tärkeintä on asettaa hieman vaikea, muttei kuitenkaan mahdoton tavoite. Omat haasteeni liittyvät varmasti pääasiassa elämäntapojen parantamiseen ja itsevarmuuden löytämiseen.

Tammikuun haasteet:
 Tässä kuussa haluan olla kaksi ensimmäistä viikkoa ostamatta mitään herkkuja. Jos se on helppoa jatkan koko kuukauden. Toinen tavoite on tehdä vähintään 1500 vatsalihasta. Näistä olen tehnyt 350.
Hankin töitä. Huomenna minulla on työhaastattelu Subwayhin. Toivon että saan sen paikan, koska olen jo jonkin aikaa miettinyt että se voisi olla kiva työpaikka. Teen kasvispihvejä ja perunamuusia. Käyn useammin lenkillä ja jumpassa. Minulle soitettiin Elixialta ja menen sinne maanantaina tutustumaan, joten siitä se lähtee. Lisäksi minulla on Lady Linelle viisi ilmaista käyntiä.

Sain tänään postia ystävältäni Vililtä Oulusta. Minulle tulee aika harvoin kirjeitä joten se on aina jännittävää. Tämä iso ruskea kirjekuori sisälsi CD-levyn täynnä kuvia minusta ja valkoisesta hatusta. Minusta kuvat on hienoja, vaikken olekaan sinut uuden isomman kroppani kanssa. Harmittaa, että tämä väliaikainen kokomuutos sattui juuri silloin kun piti ottaa kuvia. Toivottavasti saan pihistettyä itsestäni kaiken e-pillereiden mukanaan tuoman nesteen ulos ennen kesää kun nyt alan skarpata ja kontrolloida itseäni. En toki väitä olevani mikään iso tai lihava, mutta pienempää minää peilistä pitkään katselleena tämä uusi ulkomuoto näyttää valtavalta.

Kävimme ystäväni kanssa joulukuussa Kajaanissa kuvaamassa. Ilma oli aika kylmä joten kuvat otettiin nopeasti ja aina välissä mentiin lämmittelemään. Aluksi minua ei palellut yhtään, mutta lopuksi olin aika jäässä.  Vili on ottanut paljon muotokuvia joten oli mukavaa kun hän osasi neuvoa mihin suuntaan katsoa tai kääntää päätä. Tykkään myös hänen tyylistään kuvata ja minusta kuvien taustat on upeita. Blogistani löytyy myös Vilin ottamia tanssikuvia ja hänet voi tilata erityisesti häihin kuvaamaan.Osoitteessa vilivornanen.com löytyy lisää kuvia ja tietoja lisäksi sieltä löytyy hauska valokuvausblogi. Kuvia ei saa kopioida.