BARCELONA

                                                      12.4. 2015 Las Palmas-Barcelona, saapuminen 23.55.

Naapurin komean miehen "what did you think" -ilme oli näkemisen arvoinen, kun se muutamaa päivää ennen mun lentoa käsitti että mä olen laskeutumassa yksin laukkujeni kanssa Barcelonaan keskellä yötä. Ilmeestä ja sitä seuranneesta turvallisuustoimintasuunnitelmasta älysin itsekin hieman huolestua, että mitähän tässä on tullut sählättyä. Hups.

Turvallisuustoimintasuunnitelma kohta numero kaksi; älä liiku La Rablaksella yksin klo 21 jälkeen.

Klo 00.30 hyppään aerobussista (junat oli multa kiellettyjä noin myöhään) Placa de Catalunyalla ja päättäväisesti suunnistan laukkujeni kanssa kohti lähintä taksia. Taksikuski nostaa laukut ystävällisesti peräkonttiin ja hostellini osoitteen nähtyään hän myös ystävällisesti nostaa ne takaisin kadulle. Paikka on kuulema "ihan toisella puolella aukiota". Epäilykseeni kävelymatkan turvallisuudesta taksikuski vastaa "safe and sound". Naapurin komea mies kutsuu taksikuskia "fucking idiotiksi" kun seuraavana aamuna kerron pyörineeni  tietämättäni ympäri Ramblasia hostellin etsinnöissä. 

Koin aiheuttaneeni NKMlle tarpeeksi harmaita partakarvoja joten

pitäydyin turvallisuustoimintasuunnitelmassa loppureissun ajan lähes täydellisesti poislukion pimeillä kujilla harhailut ruokapaikkaa etsiessä. 

Päivä kävely ihanassa auringonpaisteessa. Kannatti kiivetä.
Näkymä on Montjuic -linnan puistosta kaupunkiin.

Barcelona on kaunis. Arkkitehtuuri on upeaa ja ilmakin sattui kohdilleen mun reissuni ajalle. Ensimmäisen yön hostellia lukuunottamatta myös majoitukseen olin enemmän kuin tyytyväinen. 

Shoppailu Barcelonassa oli mulle uudenlainen kokemus. Normaaleja brändiliikkeitä oli loppupeleissä mielestäni aika vähän verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin joissa oon käynyt.

Goottilaisen kaupungiosan pienet ja kapeat kadut puolestaan ovat täynnä kaikenlaisia pieniä putiikkeja.

Kolmantena päivänä lähdin tutustumaan Sagrada Familia kirkkoon. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen pääsin toteamaan omin silmin jo ennalta varoitellut kahden tunnin jonot enkä jaksanut jäädä odottamaan. Ulkoapäin mun mielestä todella monimutkainen rakennus. Katsottavaa oli niin paljon ettei oikein tiennyt minne katsoa. Ehkä johtuen myös noista rakennustöistä. Kirkko on kyllä todella kesken, kuittasinkin NKMlle, että vain espanjalaisilla voi kestää kirkon rakentamiseen 200 vuotta.
Jos kuitenkin Barcelonan reissulla on ajatuksena käydä tutustumassa kunnioitettavaan rakennusprojektiin; netistä saa ostettua ja tulostettua lippuja valitsemalleen päivälle ja jonottaa ei sitten tarvitse Lippu maksaa noin 20 euroa ja kuulin luotettavasta lähteestä, että on ihan vilkaisemisen arvoinen paikka.

Luin ihan mielenkiinnosta tuon Gaudin historiaa ja mulle jäi mieleen kun hän ennen kuolemaansa jäi rautiovaunun alle ja loukkaantui pahasti häntä ei meinattu saada kuljetettua sairaalaan, koska taksikuskit luulivat häntä kerjäläiseksi.

Hetken kirkkoa ihmeteltyäni päätin kipeän polven ja rajallisen ajan vuoksi kunnioittaa Lontoon reissun muistoa ja eksyä vähän metroon. Mutta vain parin väärän suunnan verran. En tiedä ymmärränkö espanjaa vai viittomakieltä paremmin, mutta perille päästiin jälleen.

Neljän päivän jälkeen oli aika jättää jo kodiksi tullut Espanja taakse ja suunnata nenä kohti Unkaria. Mua harmitti lähtö niin kovasti että kieltäydyin koneessa puhumasta muuta kuin espanjaa. Sanavarastoon kuului hola, gracias, perdon ja #¤%ttu mulla tulee verta nenästä.

Grillattua kanaa, maissia ja
erittäin maukasta perunamuusia.
En muista milloin ruoka ois maistunu näin hyvälle.