... tosin vain viideksi päiväksi. Sitten pääsen taas takaisin kotiin ja silloin alakerran Alepakin on avannut jälleen ovensa meille yösyöjille. Istun siis nyt junassa joka juuri lähti Helsingistä kohti Tamperetta. Tampereella vaihdan junaa ja alkaa pitkä ja uuvuttava matka kohti Oulua. Olen nimittäin kauhuissani. Se on pikajuna! Siis sellainen vanha kunnon sininen pikajuna jossa on oudot penkit eikä seinästä saa sähköä. Mitä minä teen koko 6,5H. Toivotaan myös ettei ikkunat ihan hirveästi vedä. Onneksi takaisin tullessa on pendolino!Eilen menin infrapunasaunaan ja loppupuolella sinne tuli joku nainen, joka ei ollut kuivannut itseään ja vaan läsähti lauteille märkänä. Mun mieli huusi "eeeeiiiiiii ne menee pilalle" mutta en tajua miksi en sanonut mitään. Tai olin sanomassa, mutta jäin niin pitkäksi aikaa pohtimaan kuinka esitän asiani tarpeeksi ystävällisesti niin etten lopulta nähnyt tarpeelliseksi sanoa mitään kun mitään ei ollut pelastettavissa. Sitten vain hiljaa mielessäni kiroilin ihmisiä jotka eivät osaa ovesta ohjeita lukea. No siellä on sitten varmaan helkkarin kallis lauderemontti tiedossa tästä hyvästä kun en empimiseltäni osannut sanoa mitään. Tuntuu kuin se olisi nyt minun vikani koska olisin ne lauteet voinut vielä pelastaa. Vaikka eihän se ollut minun vaan sen naisen vika kun ovessa lukee isolla, että kuivaa itsesi huolellisesti. Nyt ei sitten varmaan jonkiin aikaan saunota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti