Onnea Suomi, ja onnea myös minä. Mikä olisikaan parempi päivä painaa valkolakki päähänsä kuin itsenäisyyspäivänaatto, onhan tämä taas yksi pieni askel kohti omaa itsenäisyyttä.
Valmistumiseni johdosta olen käymässä vanhempieni luona Vuokatissa. Tässä punaisessa hirsitalossa olen elänyt suurimman osan elämästäni. Silti jo muutaman vuoden omassa kodissa asuneena tuntuu välillä kuin olisi vain vieraana. Osa syynä tähän on myös kaksi vuotta sitten kuollut koiramme Vikke. Ensimmäisen vuoden kuoleman jälkeen odotin aina sen tulevan vastaan ovella ja yhä täältä tuntuu puuttuvan jotain oleellista. Sitä aukkoa on vaikea täyttää
Talo on muuttunut muutenkin paljon lapsuusajoista. Takapihan aittaan on ilmestynyt oma yksityinen baari ja autotalli on muuttunut kuntosaliksi. On kuitenkin etuoikeus saada tulla kotiin, missä sinua odottavat äiti ja isä. Mitä vanhemmaksi ja itsenäisemmäksi olen tullut sitä enemmän olen huomannut, kuinka helppoa elämä on ollut, kun joku on hoitanut puolestasi paperiasiat ja maksanut harrastuksesi. Kotona asuessa en tuntenut käsitystä rahahuolet. Rahaa saadessani saatoin hyvin lähteä kaupungille ja ostaa koko rahalla vaatteita. Nykyään suurin osa opintotuestani on mennyt ruokaan kiitos vanhempieni, jotka ovat opiskeluajan maksaneet vuokrani. Vuoden alussa minun on aika ottaa vastuu myös siitä.
 |
| LP-levy kokoelmaa |
 |
| Baarin sisustusta |
 |
| Kuntosalissa |
Valmistumiseni johdosta olen käymässä vanhempieni luona Vuokatissa. Tässä punaisessa hirsitalossa olen elänyt suurimman osan elämästäni. Silti jo muutaman vuoden omassa kodissa asuneena tuntuu välillä kuin olisi vain vieraana. Osa syynä tähän on myös kaksi vuotta sitten kuollut koiramme Vikke. Ensimmäisen vuoden kuoleman jälkeen odotin aina sen tulevan vastaan ovella ja yhä täältä tuntuu puuttuvan jotain oleellista. Sitä aukkoa on vaikea täyttää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti